Turkka Lehtinen aloitti elokuussa Duo salibandyn Talent-valmentajana ja tulee toimimaan 07-08, 09-10 ja 11-12 joukkueiden valmentajien tukena pelaajien kehittämisessä sekä teknisillä että taktisilla osa-alueilla. Talent-valmennuksen tavoitteena on antaa enemmän yksilöllistä tukea pelaajille ja opastaa heitä etenkin lajinomaisen tekniikan omaksumisessa. Turkka tulee antamaan palautetta ja neuvoja yksilölliseen harjoitteluun liittyen sekä auttamaan pelaajia kehittymään kohti salibandyn huippua. Kauden aikana häntä tullaan näkemään eri ikäluokkien harjoituksissa pääpainon ollessa kuitenkin vanhimman ikäluokan kehittämisessä.
Osalle Turkka on jo ennestään tuttu henkilö, mutta harvempi tietää tarkemmin hänen lajitaustoistaan. Hän on tehnyt pitkän uran huippusalibandyn parissa pelaten mm. kuusi kautta Salibandyliigaa Kooveen ja Nokian KrP:n paidassa sekä kaksi kautta Tsekin pääsarjan kärkijoukkueisiin kuuluvan Vitkovicen riveissä.
Antaa hänen lisäksi omin sanoin kertoa tarinaansa lajin parista, jotta tiedetään minkälaisesta miehestä on kyse.
Olet itsekin kotoisin Jämsänjokilaaksosta. Millaista paikallinen junioritoiminta oli omana aikanasi 90-luvulla?
”Itse olen tosiaan myös lajioppini täältä paikallisesti saanut, mutta hyvin erilaisilla lähtökohdilla kuin Duon nykyiset junnusukupolvet. Jouduimme pienen kaveriporukan kanssa keskenään keksimään harjoitteita ja kehityimme pääosin vain valtavilla tuntimäärillä erilaisia pienpelejä. Taidettiin ’parhaina’ viikkoina käydä paikallisissa saleissa pelaamassa 8-9 kertaa viikossa.. Lisäksi
esimerkiksi itse siirryin miesten joukkueen mukaan jo 14-vuotiaana, kun ei muuta ohjattua toimintaa oikein ollut. Näin ollen onkin mukava nähdä, että nykyisillä junioreilla on mahdollisuus päästä osaksi ohjattua ja tavoitteellista toimintaa Duon toimesta. Tämän lisäksi on kuitenkin hyvä muistaa, että mikäli huipulle haluaa tähdätä, niin tuo ohjattu toiminta on vain pieni osa kaikkea kehittymistä, ja pihapelejä sekä muita palloilulajeja kannattaa harrastaa siinä ohessa mahdollisimman pitkään.”
Nykyään puhutaan paljon nuorten pelaajien pelaajapolusta. Minkälainen oli oma polkusi Jämsän pienpeleistä lähtien?
”Pelasin noin 16-vuotiaaksi asti täällä ja sen jälkeen lähdin mukaan Happeen juniorimyllyyn Jyväskylään parhaan kaverini kanssa. Meidän kaveriporukan suuret pelimäärät Jämsän päässä näkyivät siten, että olimme fyysisesti ja teknisesti ikäluokan parhaimmistoa, mutta taktisessa puolessa oli paljon aukkoja, koska sitä eivät pienpelit opettaneet. Se on kuitenkin paljon helpompaa omaksua kuin nuo toiset ominaisuudet, joten kyllä sen nuorten pelaajien pääpainon tulisi aina olla teknisessä osaamisessa ja monipuolisessa fysiikassa sekä lihaskoordinaatiossa.
Oma pelaajapolku eteni hyvin rauhallisesti ja kiirehtimättä, eli Happeen B-junioreiden jälkeen siirryin Ouluun OLS:in paitaan A-nuorten SM-sarjaan pariksi vuodeksi, sitten muutaman kakkosdivarivuoden jälkeen ykkösdivariin, sieltä sitten noin 24-vuotiaana ekan kerran Tsekin pääsarjaan ja takaisin tultuani Salibandyliigaan. Siellä ja Tsekeissä tuli sitten pelattua muutamaa vakavien loukkaantumisten myötä menetettyä kautta vaille kymmenen vuotta, kunnes 2016 laitoin 34-vuotiaana tossut naulaan Kooveen paidassa. Eli kiirehtiä ei kannata kehityksen suhteen, kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat myös erittäin tärkeitä piirteitä. Tein esimerkiksi urani parhaat fysiikkatestitulokset viimeisellä liigakaudellani juuri ennen lopettamistani, joten jos vain paikat ja kärsivällisyys kestää, niin pelaajilla on todella monenlaisia teitä eteenpäin urallaan. Salibandynpelaajana on mahdollista kehittyä aivan koko ajan aina sinne 30-35 vuotiaaksi asti.”
Minkätyyppinen pelaaja olit urallasi eli mitkä olivat omat vahvuutesi ja missä koet että sinulla on eniten annettavaa nykypelureille?
”Parhaat vuoteni pelasin erittäin puolustavassa roolissa eli joko puolustavana sentterinä tai valtaosan ajasta puolustavana pakkina. Eli nimi ei juurikaan lehdissä näkynyt, mutta paljon sai pelata ja monesti etenkin ratkaisuhetkillä. Tästä päästään taas siihen, että pelaajapolkuja on hyvin monenlaisia, ja tie huipulle voi aueta montaa kautta. Kaikkien ei tarvitse olla niitä teemuselänteitä tai raipehelmisiä, vaan huippujoukkueissa tarvitaan erittäin kipeästi myös niitä kovia duunareita ja niiden arvostus etenkin joukkueiden sisällä on todella suuri. Kunkin oma rooli pelaajana linkittyy lisäksi hyvin paljon myös omien fyysisten ominaisuuksien ympärille, itsellä oli onni olla aina sarjan nopeimpia ja kestävimpiä pelaajia, joten oma rooli perustui hyvin paljon liikkeeseen. Eli henkilökohtainen asenne- ja tahtopuoli, monipuolinen ja oikeaoppinen liikkuminen pallon kanssa ja ilman, sekä puolustuspään taidot ovat varmasti niitä asioita joissa osaan parhaiten auttaa nuoria. Tähän liittyy vahvasti myös mm. syöttötekniikan ja suojaustaitojen kehittäminen.”
Kun muistelet nyt uraasi taaksepäin, niin mitkä saavutukset ja kokemukset ovat jääneet eniten mieleen?
”Kyllä sen kaiken keskiössä on ehdottomasti ne pelikaverit, ystävyyssuhteet, pukukoppitarinoinnit ja etenkin nuorena pelaajana sen joukkueena ja erilaisten ihmisten kanssa toimimisen oppiminen. Joukkueena hienoimpia (ja raskaimpia) muistoja ovat Tsekin mestaruuden häviäminen 2010 voitoin 3-2 täyden kotijäähallin edessä, Salibandyliigan kovat playoffsit ja kokemukset Euroopan seurajoukkuemestareiden cupissa. Henkilökohtaisesti tällaisen puolustuspään raastajan mieltä on monena iltana lämmittänyt se, kun kesken Tsekin finaalisarjan Tsekin maajoukkueen silloinen päävalmentaja tuli pelin jälkeen sanomaan, että paikka maajoukkueessa olisi auki, jos passia vain koristaisi Tsekin vaakuna. Muutenkin on saanut uran ajan pelata maailman parhaiden pelaajien kanssa ja niitä vastaan, ja tasollisesti mitannut käytännössä aivan kaiken ulos mitä Lehtisen pojan lahjakkuudesta on voinut mitenkään raapia irti. Ei ole jäänyt mitään jossitteluja. Se onkin hyvä ohjenuora monelle nuorelle pelurille, jotka huipulle pyrkivät. Tekee hommat vain niin hyvin kuin pystyy, millekään muulle sitä ei itse oikein mitään voi!”
Nimi: Turkka Lehtinen
Ikä: 39 vuotta
Perhe: Vaimo Heli sekä kaksi lasta Mila (5v.) ja Manu (1v.)
Joukkueet pelaajana: Koovee, Nokian KrP, Vitkovice (CZE), Pirkkalan Pirkat, SBS Soittorasia, Kikka-74, Jämsän Tarmo, Happee (B-jun.), OLS (A-jun.)
Joukkueet valmentajana: Kikka-74 naiset (2012-13) päävalmentaja, Koovee C-juniorit (2014-15) apuvalmentaja, Kikka-74 miehet (2016->) pelaajavalmentaja
Saavutukset: A-nuorten SM-pronssi 2001 (OLS), Tsekin Cupin hopea 2005 (Vitkovice), Tsekin hopea 2010 (Vitkovice) / Salibandyliigassa 80 ott. 2+6=8, Tsekin extraligassa 54 ott. 7+17=24
